Yleistä strategiapeleistä

Strategiapeleiksi luokitellaan sellaiset taitoa vaativat pelit, joissa sattuman vaikutuksella on vain pieni osuus ja se on kumottavissa oikeanlaisilla peliliikkeillä. Klassisia strategiapelejä ovat esimerkiksi shakki ja tammi. Useat kortti- ja kasinopelitkin ovat osiltaan strategiapelejä, joissa pelitaitoja on mahdollista kehittää. Pelaajalta strategiapelit vaativat kykyä suunnitella siirtojaan etukäteen ja mieltää pelinkulun mahdollisuuksia. Strategiapeleille on ominaista se, että jokaisen pelaajan toiminta vaikuttaa muiden pelaajien toimintaan.

Strategiat eivät välttämättä ole heti näkyvissä, vaan ne voivat paljastua vasta pelin edetessä. Pelaaja joutuu yleensä muuttamaan strategioitaan pelin kuluessa juuri sen vuoksi, että kaikkien peliin osallistuvien toiminta vaikuttaa peliin. Kyseisen genren pelit saattavat kestää kauankin, esimerkiksi shakki jopa päiväkausia, sillä pelaajat miettivät siirtojaan perusteellisesti. Klassisten, pelilaudalla pelattavien strategiapelien rinnalle ovat nykypäivänä nousseet erilaiset tietokonepelit, joista useat perustuvat sodankäyntiin tai linnakkeen puolustukseen.

Videopelit ovat myös jakaneet strategiapelit kahteen eri luokkaan. Klassiset strategiapelit ovat vuoropohjaisia, eli pelejä, joissa pelaajien siirrot tapahtuvat vuorotellen. Näiden rinnalle on viime vuosina noussut reaaliaikainen strategiapeli, joissa tapahtumat elävät koko ajan. Strategiapelit vaativat usein jonkinlaisia matemaattisia taitoja ja loogisuutta. Nämä ovat ominaisuuksia, joita jokaisen on mahdollista kehittää, kunhan vain kärsivällisyyttä riittää. Aiheesta on kirjoitettu lukuisia teoksia, joilla harjoitetaan aivojen loogista ajattelua, mutta myös itsessään pelaaminen kehittää näitä luonteenpiirteitä. Vanha sääntö tekemällä oppimisesta pätee siis ainakin strategiapeleihin.